RedStep blogin kirjoittajina ovat RedStep-kuljettajat, mekaanikot ja muut sidosryhmän jäsenet. Blogissa he kirjoittavat mielenkiintoisista aiheista omasta näkökulmastaan omin kokemuksin.

EM karsinta Thy 28.- 3.5.2010                                      Kirjoittanut Matti Kaisanlahti 3.5.2010

Keskiviikko 28.4.10

Mikko Pakari oli yökylässä, koska aamulento lähti jo 7:35 Kööpenhaminaan. Aamuherätys oli jo hiukan ennen 4:30. Kentällä tavattiin Teemu ja siitä matka sitten alkoi. Lento oli lähestulkoon aikataulussa ja autovuokrauksessakaan ei tullut ongelmia. Navigaattori heräsi vähän turhan hitaasti, mutta täysin tuurilla aloitimme oikeaan suuntaan. Saimme tutustua matkalla Tanskan maatalouteen ihan maisemienkin puolesta, mutta siihen liittyvä hajumaailma herätti paljonkin keskustelua. Harmi kyllä rekkaryhmä Penttilän Mikko, Pirttisen Janne ja Ovaskan Pyry, sekä eri lennoilla tulleet Nylundit olivat laittaneet leirin jo valmiiksi, ennen kuin ehdimme hätiin. Paikalle olivat tullet jo myös Maranellon tehtaan vahvistukset Robbie, Fransesco ja moottorimies Manuel. Silti meni hyvä tovi laittaa omat laitteet seuraavan aamun katsastusta ja ajoja varten kasaan. Iltasapuskan jälkeen uni tuli hyvinkin ajoissa ja nopeasti.

Torstai 29.4

Perustestipäivä. Aamulla katsastus ja kaluston merkkaus ennen radalle menoa. KF 3 t kävivät yhden vedon ennen katsastusta.  Manuel halusi testauttaa omia asioitaan moottoreiden kanssa ennen kuin pääsimme tekemään rungon säätöjä. Kyyti oli Teemulla hirmu hyvää heti alusta. Mitään isompia säätöjä ei ollut tarvis tehdä, eikä normaali pieniä ajopalavereja lukuun ottamatta ollut kuljettajankaan suhteen erikoista tekemistä. Hommaa helpotti oleellisesti se, että kuski arvasi ratakävelyn perusteella takarattaan kohdalleen. Kellään meidän leiristä ei etukäteen ollut kokemusta koko radasta. Illalla parc ferme kuviot polttoaineen ja renkaiden kanssa. 

Perjantai 30.4

Vappuaatto. Ei tullut edes mieleen ennen kuin kotimaasta tuli muutama wappuviesti.  Yöllä oli alkanut sataa, joten saderunko piti ottaa käyttöön. Heti aamusta vauhti ihan ok, mutta se sotkun määrä oli aivan hirvittävä. Ainahan sateella laite kerää rapaa, mutta Thy ssä näköjaan ihan urakalla. Vaikka kuski ajeli ihan rataa pitkin, niin peli oli sen näköinen  kuin olisi vetänyt kaseeseen ja pitkälle.  Kuljettajatkin valittelivat, ettei tahdo nähdä mitään, kun maailma on täynnä kuraa.  Keli kuivuikin hetkeksi, mutta aika-ajoihin mentiin taas sateella.  Pakka meni aika lailla sekaisin kelin kuivuessa koko ajan ja molempien luokkien viimeisissä ryhmissä rata oli melko lailla kuiva. Muuttuva keli laittoi huolella pakkaa sekaisin ja nimekkäitä kuskeja oli yllättävänkin kaukana listalla ja sama myös toisinpäin, joten oli odotettavissa aikamoisiakin muutoksia erätuloksiin. Tulos Teemun kohdalla ihan käypäinen 11., vaikka ehkä aamupäivän perusteella olisi voinut hiukan parempaakin odottaa. Lähtöpaikka kuitenkin ok eriin. Kyyti kuitenkin pitäisi riittää hyville sijoille.

Illalla hirmu siivoaminen, akseli ja laakeritkin piti purkaa irti, että sai kaikki kunnolla puhtaaksi.  Onneksi Teemusta on oikeasti apua tässä siivoamisessa, kuten myös jos ruuvaamisessa tarvitsee joskus hiukan apua. Sehän on kuljettajankin etu, että pääsee ajoissa iltaeväälle ja petiin.

Lauantai 1.5

Onneksi tänään ei satanut vettä, pääsi aika paljon vähemmällä siivoamisella. Imuäänenvaimentimen joutui kyllä katsomaan joka vedon jälkeen, aika paljon oli hiekkaa ja kuminpaloja ilmassa. Onneksi kaksi ekaa erä meni heti hyvin, niin pääsi vielä testailemaan ja hakemaan eri juttuja, koska finaali olisi ilman kolareja jo aika hyvin haarukassa. Erät menivät  lopulta tuloksellisesti ihan mukavasti ja lähtöpaikaksi tuli finaaliin 3.  Yksi asia jäi vielä kokeiltavaksi warm-upiin. Kuten odotettua muutamat aika-ajossa taakse jääneet kokeneemmat kuljettajat raivasivat tiensä edemmäs listoilla .

Tuuli oli tosi kovaa koko päivän, onhan maa tunnettu tuulimyllyistään. Lämpötila oli lähes 10, mutta tuuli teki kelistä aika viileän, onneksi edellisenä viikonloppuna oli ollut kevätpäräys ja pakkaamiseen oli jäänyt oikea moodi, joten mukana oli tarpeeksi lämpimiä vaatteita. Telttakin tuli kunnolla tuuletettua kun tuuli pääsi lattiapressun alle ja pressu pullisteli hetkittäin ihan lupaavasti.

Sunnuntai 2.5

Tuulikin tyyntyi ja päivä oli aurinkoinen. Teltan kuskeilla tulostaso oli hyvä ja kaikki muut yhtä lukuun ottamatta pääsivät finaaliin. Joka lähtöön piti kuitenkin hakea hiukan jotain pientä, jotta pääsisi aivan kärjen tuntumaan ja se tällä kertaa onnistuikin. Parhaimmillaan Teemu oli jopa kärjessä finaalissa. Toisessa finaalissa tuli moottoriin pientä ongelmaa joka söi parhaimman kyydin, joten se huomioon ottaen pitää olla tosi tyytyväinen päivän saaliiseen. Mikon voitto KF 3 sissa kruunasi päivän. On aina mukavaa, kun suurin pytty, kuohujuoma ja kukat tulevat telttaan. Pyrykin sai jatkopestin, joten kokonaispanos porukalta oli tosi hyvä.

Finaalien jälkeen on aina se purku ja pakkausprojekti, joka tällä kertaa sujui oikeinkin hyvin ja rekkaosasto pääsi hyvissä ajoin liikkeelle, jotta ehtivät ruotsin puolen lautalle. Kun on sellainen porukka, joka on ajan tasalla niin homma valmistuu melkein kuin huomaamatta. Itsekin aloitin auton  purkamisen jo parc fermessä, jotta homma pääsisi nopeasti alkuun.

Maanantai 3.5

Paluumatka Teemun kanssa kahdestaan. Nyt oli tila-autossa väljää, ei tarvinnut sulloa kasseja. Parhaimmillaan meitä oli 8 kyydissä radan ja hotellin väliä kuljettaessa. Matka meni leppoisasti, kun olimme hyvissä ajoin liikkeellä ja kelikin suosi. Lentokin oli ajoissa, joten pääsimme aikataulussa kotiin. Joutuu lähtemään Teemun kanssa Genkiin, joka onkin yksi Teemun suosikkiradoista ja itsekin pidän paikasta.

Matti Kaisanlahti

------------------------------------------------------

Amazing Race by Jani & Aaro                                                      Kirjoittanut Jani Pirttinen 21.4.2010

Viikko 15 alkoi Redstepillä tiukan aikataulun sävyttämänä, olihan tiimin ensimmäiset viralliset testit jo tulevana viikonloppuna Porissa 17.-18.4. Tuo sama viikonloppu oli merkittävä myös Vainion Aarolle, koska silloin oli kalenteriin merkattu hänen uran ensimmäinen kilpailu "siipiautolla". Testejä Aaro oli toki päässyt ajamaan jo aikalaillakin, mutta toistaiseksi SG-Formulan riveissä. Nyt juuri ennen kilpailukauden avausta, vaihtui tiimi Tech1 :seen, SG-Formulan ajautuessa vaikeuksiin. Tein ylipitkää päivää alkuviikosta Jannen ja Henkan kanssa, valmistellen karting –ukkojen kalustoa, ja varustellen rekkaa tuleviin koitoksiin. Tekemistä oli paljon, vaikka olimme hyvin varautuneet kaikkeen mahdolliseen aikaisemman kokemuksen perusteella. Seitsemän kuljettajan materiaali piti kuitenkin saada valmiiksi siten, ettei varikolla pääsisi syntymään turhia yllätyksiä. Kaikki näytti jo keskiviikon paikkeilla kohtuullisen hyvältä, ja saatoinkin itse lähteä Aaron kanssa hyvillä mielin kohti Espanjaa, ja Motorlandia.

Janne heitti mut juna-asemalle keskiviikkona iltapäivällä, josta hyppäsin junaan kohti Tikkurilaa. Soitin matkalta Kimmolle, että hän tulisi hakemaan juna-asemalta joskus 20:30 tienoilla. Alkumatka sujui hienosti, mutta Riihimäen jälkeen tuli junassa kuulutus, jossa kerrottiin, että VR:än atk –järjestelmä on kaatunut, ja olisi syytä varautua pitkään loppumatkaan. Ei saakeli, sanoin ja ajattelin, että näillä junilla ei kyllä pysy pirukaan aikataulussa, vaikka kuinka yrittäisi. Olisi helevetti pitänyt lentää! Tuolloin en vielä osannut pahimmissa painajaisissanikaan uskoa, mitä tuleva viikko lopulta toi tullessaan.

Lopulta päästiin Vainioille joskus yhentoista maissa, ja nukkumaan päästiin puolelta öin. Herätyskello oli viritetty soimaan joskus aamuviideltä, kun meidän lento Barceloonaan Oslon kautta lähti 07:20. Vähän jäi yöunet lyhyiksi, mutta ajattelin, että lennoilla on hyvä nukkua hieman lisää, ja olisimmehan perillä Alcanizissa jo hyvissä ajoin kolmelta iltapäivällä. Ehdimme aamulla hyvin kentälle, ja hyppäsimme Oslon koneeseen, joka näytti lähtevän noin kakskytminsaa myöhässä. No, vaihtoaika Barceloonan koneeseen oli yli tunnin mittainen, joten ei hätää. Joku tyyppi viereisellä penkkirivillä sai Blue1 :ilta tekstarin jossa kerrottiin heidän lennon Oslosta eteenpäin olevan peruttu. Kysyin tuolta kaverilta, että minne mahdatte olevan matkalla? Kaveri sanoi, että Alicantteen. Huh, ei siis kosketa meitä, hymähdin! Vai koskettaako? Laskeuduimme Osloon, kipinkapin terminaaliin ja tauluille tsekkaamaan Barceloonan lennon lähtöportti. Ei saakeli! Kaikki lennot peruttu koko helkkarin Oslon kentältä!! Nyt on muuten piru merrassa, mitä täälä oikeen tapahtuu? Jengi juoksee edestakaisin, ja kyselee toisiltaan hölmistyneenä syytä moiseen, ja jonot infotiskeille kilometristä kahteen!

Aloin selvittää asiaa, ja pian selvisi että Islannissa tulivuori on alkanut pössytellä, ja se olisi sen verran vahvaa norttia, että lentäminen olisi täysin mahdotonta. Meille kerrottiin, että tulette olemaan jumissa täällä Oslossa ainakin pari – kolme päivää! Ei muuten onnistu, meidän pitää päästä Espanjaan tavalla tai toisella. Soitin välittömästi Europcar Suomeen, ja pyysin tekemään hetimiten vuokra-autovarauksen Oslon kentälle. Autovuokraamot kun näyttivät täyttyvän muutamassa minuutissa, tilanteen todellisen laidan avauduttua kentällä oleville ihmisille. Seuraavaksi soitin Geneveen Olivierille, ja kerroin että me ollaan " deep in shit at the moment"! Olivier ei ollut uskoa korviaan, ja pyysi vielä tarkkailemaan tilannetta, josko kentän sulkeminen olisi vain väliaikaista. Joskus klo 11:00 otimme Europcarin tiskiltä avaimet käteen ja päätimme lähteä etsimään seuraavaa kenttää, joka ei olisi vielä suljettu. Ja hyvät lukijat, arvatkaa minkä auton avaimet mulla oli kädessä? Jukoliste, FIAT 500!!! No, ajattelin että kyllä tällä kinnerillä nyt nippanappa Göteborgiin ajaa...

Joo niin ajaa, ja ajaa muuten paljon pitempäänkin, jos tarve vain vaatii eikä muita vaihtoehtoja ole. Göteborgin kenttä suljettiin samasta syystä aivan meidän nenän edestä. Okei, ei muuta kuin pientä tupaan, ja pompannapin keula kohti Köpiksen kenttää, senhän nyt on pakko olla auki. Ajoimme fikeron Helsingborgista lauttaan, ja jatkoimme matkaa kohti Kööpenhaminaa. Tunti ennen kenttää, saimme tiedon, että sekin suljettaisiin noin puolentunnin kuluttua. No voi nyt jukolauta, ajetaan sitten kerralla Hamburgiin asti kun ollaan tienpäälle lähdetty, ja otetaan sieltä sitten seuraava lento Barceloonaan! Jatkoimme matkaa kohti Rödbyhavnia, josta ajoimme cinquecenton tarkasti laivaan, laivahenkilökunnan osoittamalle paikalle. Lauttamatka Saksaan Putgardeniin kestäisi noin tunnin, joten päätimme Aaron kanssa mennä laivan ravinteliin syömään. Päästyämme Saksan puolelle, sain puhelun Kimmolta, että Hamburgin kenttä olisi juuri suljettu, samoin Berliini! Ainut kenttä joka on vielä toimintakunnossa, olisi Dusseldorf. Kello alkoi olla jo pian sen verran paljon, että aloin laskemaan tunteja. No nehän riittää, jos pidämme FIAT:in sinkin kireällä! Saimme Dusseldorffista lennon buukattua seuraavaksi aamuksi klo 05:50. Tuolloin oli jo selvää, että Aaro tulisi missaamaan perjantain ekan collective testin, mutta ehtisi toiseen. Olivier oli jo Motorlandissa, ja hän piti tiiminväen ajan tasalla meidän road tripistä. Nicolas oli lentänyt Kiinaan juuri ennen näitä tulivuori hässäköitä, ja pidimme matkalta häneen yhteyttä tekstareilla.

Yöllä joskus yhen ja kahen välillä alkoi silmiä painaa siihen tahtiin, että vedin pomppiksen käsijarrusta tiukasti jonkun huoltoaseman pihassa. Sanoin Aarolle, että nyt nukutaan puolituntia, tai muuten ollaan kohtapian jonkun rekan akseliston välissä! Saavuimme lopulta Dussellin lentokentälle joskus kolmen maissa aamuyöstä. Meinasimme vetää Aaron kanssa autovuokraamon ukkoa parkkihallissa turpaan, kun se kertoi, että tervetuloa ja by the way, tää kenttä menee tunninpäästä kiinni! Okei, päätimme kuitenkin luopua tuosta punaisesta pienestä paholaisesta, ja lähteä terminaaliin selvittämään tilannetta. Ukko oli oikeassa, peli oli pelattu, lennot peruttu! Olin varautunut pahimpaan, ja pyytänyt Kimmoa hoitamaan kaiken varalta Europcarilta auton myös Dusselin kentälle, ja ohjeistin Kimmoa varaamaan hieman tukevamman menopelin, josko matkamme jatkuisikin pahimmassa tapauksessa autolla. Ongelma oli ainoastaan se, että Dusselin Europcar aukeaisi vasta 06:00 aamulla. Olimme menettämässä jopa kolme tuntia arvokasta moottoritieaikaa!

Aamulla 06:20, mun teki mieli antaa selkäsauna Vainion Kimmolle, kävelin parkkihallia kohden Opel Corsan avaimet sormikoukussa! No, onhan tää "HIEMAN" tukevampi, pitää vain valikoida jatkosssa sanat tarkemmin, kun juttelee Aaron isän kanssa... Geneven pojat olivat sitä mieltä, että; "no, this is way too crazy, you cant drive all the way down". Nicolas jopa ehdotti, että vuokraisimme saksalaisen shauföörin mulle kaveriksi, jonka kanssa jakaisimme kilometrit. Mä sanoin sille, että ei nyt saakeli ruveta säätään enää yhtään, mä ajan tän Corsan nyt sinne Motorlandiin, ja Aaro pääsee huomenna suoraan aika-ajoihin. "Good luck!", oli viesti takaisin...

Aaro veti tirsaa apukuskin penkillä, ja joskus puoleltapäivin perjantaina muakin alkoi väsyttää niin pirusti. Ajoin parkkikselle, ja pidin puolituntia silmiä kiinni, jonka jälkeen jatkoimme matkaa. Saavuimme Espanjan puolelle joskus klo 19:00 perjantaina illalla. Päätimme syödä ja tankata vielä n. 200 km ennen hotellia, jonne navi arvioi saapumisajaksi n. 22:30. Löysimme Barceloonan kupeesta moottoritien varresta sopivan paikan jossa voisimme vetää pastat naamaan, ja lurutella tankin täyteen. Söimme siis ensin, jonka jälkeen ajoimme 200m ravintolan pihasta tankkauspisteelle. Aloin tankata, ja samassa kuulin sihinää takarenkaasta. Ei perkele, meillä on rengas puhki! Huusin Aarolle, että nyt hommin, meidän pitää vaihtaa rengas. Aaro nauroi, että no huhuh, tämäkin vielä! Vaihdoimme renkaan ja tankkasimme auton, ja navi pidensi matkaamme hotellille vaivaiset 9 minuttia, ei paha pitstoppi! Rengastöiden tiimellyksessä panin merkille, kun joku hiippari kävi tarkistamassa mitä olimme tekemässä. Luulin ensin, että tuo äijä olisi vain huoltoaseman henkilökuntaa, ja että hän kävi vilkaisemassa, josko tarvitsisimme apua tms. Maksoin bensan ja jatkoimme siis matkaa. Ajettuamme n. 1-2 km motaria, tuli vierellemme joku bemari hätävilkut päällä, ja joku ukko osoitti takarengastamme ja näytti merkkiä että ajaisimme pientareelle. Säikähdin, ja ajattelin että jätinkö sen rikkinäisen renkaan huoltoasemalle vai mitä? Tuo bemarikuski pysähtyi eteemme, ja tuli selventämään, että takarenkaamme vemppaa ihan sikana, ja että me emme voisi jatkaa matkaa. Sanoin, että mitä helkkaria, kait mä nyt tuntisin autoon sisälle jos rengas olisi huonosti kiinni tms. Sit se ukko jatkoi tarinaa, että sieltä takarenkaan sivusta tulee myös tulta ja kipinöitä! "Ette voi jatkaa, se olisi vaarallista" –äijä selvensi. Tarkistin pyörän pultit, ja tsekkasin että kaikki on noin päällisinpuolin ok! Se äijä jatkoi tarinaa, että nyt seuraavaksi olisi syytä viedä varoituskolmio noin kahdensadan metrin päähän, varoittamaan muuta liikennettä. Tuolla hetkellä tajusin, että tää ukko on se sama hiippari, joka kävi tankilla tsekkaamassa tilanteen juuri hetki sitten, kun olimme vaihtamassa vararengasta alle! Sanoin sille välittömästi, että ei muuten laiteta mitään kolmioita yhtikäs minnekkään, ja että me jatketaan nyt matkaa. Luojan kiitos, Aaro pysyi kokoajan autossa! Ukko yritti vielä saada mua viemään kolmiota ja estää meitä jatkamasta matkaa. Pääsimme kuitenkin lähtemään, ja pysähdyimme seuraavalle risteysalueelle vielä tarkistamaan tilanteen. Ajoin jotain kuuttakymppiä, ja sanoin Aarolle, että pää pihalle autosta ja katto että rengas on ok. Ei pienintäkään vemppausta, huusi Aaro puoli ukkoa ulkona sivulasista! Risteysalueella Aaro hyppäsi rattiin ja ajoi pienen matkan ja mä katoin pihalta että rengas on ihan ok kiinni ym. Tarkistimme vielä hajallisen renkaan, ja huomattuamme renkaan kyljessä puukonviillon, tajusimme että bloody hell, meidät oli yritetty ryöstää!! Nää hiipparit oli puhkaissut meiltä renkaan sillä välin kun olimme syömässä. Ukkojen suunnitelmat menivät vain siinä kohtaa uusiksi, kun emme ajaneetkaan hajallisella renkaalla ravintolan pihasta suoraan moottoritielle, vaan vaihdoimme renkaan tankkauksen yhteydessä...

Aaro soitti Olivierille joka odotti meitä hotellilla, että reipas puolituntia menee saapuminen pitkäksi, kun jouduimme karistelemaan maantierosvot kannoiltamme. Olivier ei jaksanut enää uskoa kuulemaansa! Saavuimme hotellille joskus klo 23:00. Olin ajanut 36 tuntia ja 3015 kilometriä putkeen, sisältäen lauttamatkat ja sekoilut kentillä ym. No, ei hätää, aika-ajo on vasta aamulla klo 09:00, joten ehtisimme nukkua noin 7 tuntia. Lähdimme aamulla seiskan maissa varikolle paiskaamaan kättä uuden tiimin väelle, jossa meitä odotettiinkin innolla saapuviksi. Porukka vaikutti mukavalta, ja varikolle saavuttuamme tuntui kuin puoli World Series varikkoa tietäisi matkastamme Aaron ekoihin formulakisoihin ! Pikapalaveri inssin kanssa, ja riprap järjestäjän pakeille henkilökohtaista ohjaajakokousta varten.

Aaro lähti siis aika-ajoon (30 min) kylmiltään. Ekallla kierroksella ilmeni autossa vaihteistovika, ja Aaro joutui palaamaan varikolle. Kun vika oli korjattu, jäi aikaa jäljelle neljän kierroksen verran! Ekaan starttiin tuli ruutu 17. ja toiseen ruutu 13. Kisa jatkui kilpailuerän muodossa iltapäivällä, jossa Aaro teki huiman nousun ruudusta 17 aina sijalle kuusi asti! Jes!! Tuntuipa hyvälle kaiken hässäkän jälkeen!! Toine startti sunnuntaina päätyi keskeytykseen ohitustilanteen seurauksena tapahtuneeseen pieneen kolariin.

Jo hyvissä ajoin sunnuntaiaamuna oli selvinnyt, ettemme pääsisi lentäen kotiin, ja kun Belgialainen tuttavani Hermanssin Bobi vielä tarjoutui Belgiaan asti ajokaveriksi, niin päätimme ajaa takaisin Suomeen. Pakarin Mikko oli samana viikonloppuna ajamassa WSK –skabaa Zaragozassa, joten päätimme lähteä Aaron kisan jälkeen sinne moikkaamaan Maranellon väkeä ja hakemaan Mikko matkaan. Zaragozasta ajoimme Barceloonaan vielä hotelliin yöksi, josta jatkaisimme maanantai aamuna matkaa kohti pohjoista. Bobi palautti oman vuokra-autonsa Barceloonan kentälle aamulla, josta poimimme hänet Corsan kyyttiin. Ajoimme läpi Ranskan aina Saksan Trieriin asti, jossa nukuimme yön yli. Matkalla sain infoa Suomesta, että testit Porissa olivat sujuneet tyylillä, hyvä näin! Mikon isä teki maanantain aikana autokaupat Dusselin mersun kanssa, jonne suuntasimme tiistaiaamuna. Pudotimme Corsan Dusselin kentälle, veimme Bobin juna-asemalle ja lähdimme mersun ukon kanssa rekisteröimään Junnun autoa paikalliselle katsastuskonttorille tullikilpiin. Iltapäivällä, joskus kolmen maissa iskeydyimme takaisin motarille, ja sanoin että; "Now we are talking!" olihan alla Mersedes Benz 420 GL!! Loiva upgreidaus Fiatin ja Corsan jälkeen!! Pari Finncomin työtekijää oli jäänyt jumiin Lissaboniin viikonlopun aikana, ja he ajoivatkin omalla vuokra-autollaan meidän perässä melkein koko matkan Espanjasta Saksaan. He pudottivat autonsa Hamburgin kentälle, josta poimimme heidät loppumatkaksi GL:än jousille. Seuraava ongelma oli lauttaliput! Kaikki laivat oli täyttynyt hetkessä ton tulivuoren käryämisen vuoksi. Kimmo ja Junnu sai meille liput Tukholmasta Turkuun, mutta se tiesi tonnin verran lisää ajokilometrejä. Mihin mä soitan, kun hätä ei enää lue lakia? Jes, Burin Ristolle! Ristolta löytyi sellainen puhelinnumero, johon soittamalla ylibuukattuun Finnlinesin laivaan ilmestyy yks – kaks lisämetrejä! Jatkoimme Hamburgin kentältä Travemundeen jossa pääsimme laivaan joskus 01:00 maissa yöllä. Check Innissä kassaneitikin vaan totesi, että teillä ei ole mitään hätää kun olette olleet NÄIN aikaisin varaamassa lippuja ja hyttejä, Aaro ja Mikko repes takapenkillä ja mulla pokka piti juuri ja juuri! Laiva on Helsingissä torstaiaamuna, josta mulla on pirun kova kiire Seinäjoelle työmaalle hoitamaan paperiasioita. Perjantaiaamuna on taas lähtö Porin Kevätpäräykseen, jossa kisat kurvataan lauantaina. Onneksi Janne, Henkka ja muu tiimin väki tietää mitä tekee, niin hommat sujuu kotona, vaikken ole ollut paikalla muuta kuin puhelimen välityksellä!

Parhaillaan jännitämme, alkaako lentoliikenne normalisoitua, vai lähdemmekö Aaron kanssa tulevana tiistaina iltalautalla kohti Belgian SPA:ta, jossa seuraavat formulakisat ajetaan jo vappuna! Huimimmat tarinat kertovat, että edellisen kerran kun tuo kyseinen kukkula on tuprutellut, on siitä kulunut aikaa 180 vuotta. Tuolloin se oli kuulemma kärynnyt kaksi vuotta putkeen! Meillä lentoliput, kuin myös lauttaliput, ovat tukevasti varattuna!

Hyvää alkavaa kautta ja kesän odotusta lukijoillemme, motorsportissa on sitä Glamouria!

Jani

Erityiskiitos: Reija ja Europcar, Arto ja Blue1, Jari ja Finnlines, Alexander ja Daimler AG, Olivier, Bob, Risto, Kimmo ja Juhani

------------

Porin testit ja tuleva kausi, kirjoittanut Pyry Ovaska 18.4.2010

Kotimainen karting kausi aloitettiin Porin testeillä viikko ennen kevätpäräystä. Tiimin kaikki muut kuskit oli paikalla paitsi Pakarin Mikko joka oli Zueran WSK:ssa. Ajoin vain lauantaipäivän, joka oli
erittäin kylmä ja sateinen. Saimme kuitenkin ajettua kuivalla radalla puoli kolmeen asti jonka jälkeen alkoi sataa ensin vettä ja sitten jopa lunta… Runko tuntui ihan hyvältä kuivalla radalla vaikka keli olikin tosi liukas. Tosin emme ehtineet testaa rs 10 mallia ollenkaan vaan ajoimme rs ysillä. Uusilla renkailla ei ehitty testata sateen vuoksi. Ajoin vanhalla moottorilla joten ihan täyttä iskukykyä ei vielä saatu selville, mutta rungon puolesta ainakin tuntui hyvälle. Ennen kevätpäräystä ehditään vielä ajaa testiä perjantai päivä ennen kisaa jolloin uusi mekaanikkoni Mikko Penttilä astuu kauden tehtäväänsä. Kevätpäräyksessä kisa ajetaan lauantaina mikä on hyvä juttu ajatellen tulevaa Em-karsinta reissua, ehditään sunnuntaina huoltaa kalusto. Tanskaan lähdemme rekalla maanantai illalla Penttilän Mikon ja Pirttisen Jannen kanssa.
Muu tiimi lentää paikalle mikäli tuhkat taivaalta häipyy siihen mennessä..

Hyvää kautta kaikille

Pyry Ovaska

------------------

Moi kaikki RedStep blogin lukijat,

Hyppääminen takaisin kartingin pariin on minulle mieluisa haaste. Omien kokemuksieni jakaminen nuorille kartingkuljettajille on ollut ajatuksissa jo pidempään. RedStep Youngstersin kautta tähän avautuu erinomainen mahdollisuus; tiimi on hyvin hoidettu, menestynyt ja pyörii sinällään ilman minuakin. Tunnen tiimin ja sen jäsenet jo vuosien ajalta. Omien aikataulujen niin salliessa pyrin myös itse käymään katsomassa tallin toimintaa ja seuraan tiimin kuljettajien edesottamuksia kauden aikana. "Rakkaudesta lajiin" -periaatteella lähden mukaan tähän uuteen projektiin, ja toivottavasti pystymme tiimin kautta tarjoamaan nuorille lupauksille sitä ammattimaisuutta sekä oppia, jota tarvitaan, kun edetään
kohti autourheilun terävintä huippua. Oman panoksensa asiaan antaa myös treenarini Petri Lehikoinen. Toivotan kaikille oikein mukavaa kartingkesää ja käykää lukemassa aina viimeisimmät uutiset näiltä sivuilta!

Huhtikuussa 2010,

Heikki Kovalainen
------

Kohti kotimaista kartingkautta 2010, kirjoittanut Jani Pirttinen

Tiukat talousajat puhuttavat myös moottoriurheilun harrastajia lähes päivittäin. Sponssiraha on lujassa, ja tuntuu, että pienenkin tukipaketin löytämiseksi joutuu nyt tekemään entistäkin kovemmin hommia. Miten firmat pystyvät antamaan rahaa ulos toisten harrastustoimintaan, kun samaan aikaan lomautetaan työntekijöitä?

Siinä lähtökohta kaudelle 2010, mikä vetää monet hiljaiseksi! Toivoa kuitenkin on.
Itse olen ohjeistanut monia kuljettajia ja heidän taustajoukkojaan rakentamaan kilpailukalenteri realistisesti. Ja tylysti karsimaan kisoja siten, että kisat, jotka lopulta ajetaan, pystytään myös kunnialla hoitamaan. Onkin ollut hieno huomata, että tulevan kauden kuskimme eivät ole taustoineen lyöneet hanskoja naulaan.

Mainosten myynti on nyt todella työlästä, muttei mahdotonta. Nyt tarvitaan myös uusia ideoita mainosmyynnin tueksi. Viimeistään nyt vanha malli; ”tarra kylkeen ja menoksi” on lopullisesti haudattu. Toisaalta vaikuttaisi myös hieman siltä, että liian monen kuskin taustat toteavat nyt, että ”ei me voida oikein ajaa, kun on nämä ajat tämmöiset, eikä meitä raukkoja kukaan tue”. Näin todetaan, vaikka ei ole käytännössä tehty asioille vielä yhtikäs mitään. Nyt punnitaan taustajoukkojen aikaisemmin tekemä pohjatyö sponsoreihin ja medioihin päin.

Taantumasta on saatu hyvä syy olla edes yrittämättä. Uskon, että urheilijan itsensä kannalta on kuitenkin tärkeää päästä ajamaan ja koettaa selviytyä tavalla tai toisella vaikeiden talousaikojen yli, vaikka joutuisikin ajomäärää ja esimerkiksi ulkomaan kisoja hieman karsimaan.

Meillä Redstepillä kartingosasto porskuttaa vaikeista ajoista huolimatta vähintäänkin kohtalaisesti. Kuljettajia tullaan näkemään teltassamme kutakuinkin totuttu määrä, ja tavoitteena on SM –sarjassa kolme mitalia. Olemme tehneet lisäsatsauksia ja muita muutoksia yhtiössämme, joista ei liene vähäisimpänä Heikki Kovalaisen mukaantulo tiimin osaomistajaksi. Myös veljeni kotiutui Italiasta Maranellon tehtaalta ja on nyt täällä Seinäjoella vastaamassa käytännön asioista. Mekaanikkoina tullaan näkemään tuttuja naamoja, mutta nähdään teltassa jo jokunen uusikin Redsteppiläinen. Olemme vihdoin saaneet myös yhdelle mekatsulle raskaansarjan ajokortin, kesä näyttää, kuka kulkee Parc Fermessä puukengät jalassa! Tiedottamisesta ja nettisivujen ylläpidosta jatkaa tuttuun tapaan Harri ja muu Crestan väki.

Tulemme siirtymään hiljalleen Maranellon omiin moottoreihin, ja runkoina tulemme käyttämään ensisijaisesti RS9 ja RS10 malleja. Kilpailukalenterista löytyy ainakin viisi SM-sarjan osakilpailua, Porin ”päräykset” ja EM-karsinta. Lisäksi tulemme testaamaan tuttuun tapaan kaikilla kisaradoilla ennen varsinaista kilpailuviikonloppua.
Itse tulen olemaan paikalla mahdollisimman usein, kun Aaron avustajan töiltä vain suinkin varikolle ennätän. Tulen myös jatkossa keskittymään entistä enemmän kuljettajien valmentamiseen ja opastamiseen. Toki firman paperityöt ja hallinnointi, tulevat näyttelemään jatkossakin minun kohdalla suurta osuutta ajankäytössä.

Toivotan kartingväelle antoisaa kilpailukautta 2010, radoilla nähdään!

Jani